Share this blog

maanantai 23. helmikuuta 2015

Uusi alku kunnostetussa asunnossa

Tässä on kotiuduttu taas asuntooni Jämsänkoskelle ja jos jo nyt pitäisi sanoa jotain, mikä täällä on remontin jälkeen parasta, niin tämä aivan mielettömän loistava laminaattilattia. Tässä kuvaa. Väri on loistava, toimii. Ja liikuntaan ja harrastuksiin, mitä täällä on tullut jo tehtyä, niin erilaisia kuntosarjoja, lähinnä jumppapallon päällä uudet 2 kg punnuksia apuna käyttäen.

Torstaista tähän päivään asti, sitä on tullut panostettua enemmän omaan elämään, kuin aiemmin on ollut mahdollista. Täytyy todellakin sanoa, että asuntoni uusi lookki, vaikkakin pintapuoliset muokkaukset ne todellakin vaikuttavat positiivisesti ja kannustavasti tekemään ja toteuttamaan omia unelmia ja miettimään uusia jo toteutuneiden tilalle. ...No ei vaiteskaan. Ainakin toteuttamaan nykyisiä unelmia ja muokkaamaan niiden lopputuloksia mahdollisimman omannäköisiksi ilman, että tällä kertaa olen valmis antamaan periksi niiden toteutumisesta.

Kosketinsoitin ja televisio olisivat vielä ihan mahtavat, mutta onneksi itselle on soitin hankittu, niin pienen paremman pintapuolisen siivoamisen jälkeen on järkevää sekin tuoda tänne. Pääsen soittelemaan iskelmämusiikkia Suomipopin ja rockin lisäksi naapurieni iloksi. Jos nyt totta sanotaan, niin paikallisista kuoroasioista on pitänyt joustaa ja menemättä tilanteisiin, missä voisi saada liikaa vastuuta kuoron asioista. Varsinkin nyt, kun oma asunto on Jämsänkoskella, ei kotikulmilla Länkipohjassa ja koska tällä hetkellä on tarkoitus keskittää ajatukset unelmien toteutumiseen, myös työpaikan saantiin, ei ylimääräisiin toissijaisiin asioihin, kuten liikaa aikaa vievät harrastukset. Mutta tässäpä tätä pohdintaa taas. 

maanantai 9. helmikuuta 2015

Elämän jatkosuunnitelmat

Kuudes teksti ja taas tarina jatkuu. Ensimmäisenä pohdintana itseäni omaishoitajana ja onko minusta siihen. Kieltämättä tämän mummolassa oloni aikana on tullut taas ajankohtaiseksi kysymys olisiko minusta omaishoitajaksi. Oma ajatukseni ja käsitykseni asiasta on se, että ei ole. Ensinnäkin omaishoitajana olisin liikaa sidottuna pappani elämään ja selviytymiseen. Haluan ja tarvitsen kuitenkin enemmän aikaa olla ja toteuttaa omia unelmiani ja harrastuksiani, kuin pappani seurassa on mahdollista. Enemmän aikaa luovuudelle, asioiden tekemiselle ja järjestämiselle ja unelmoinnille, liikkeessä olemiselle. Asioiden tapahtumiselle ja järjestymiselle ajallaan, ei hätiköitynä ja miettimättä.

Tällä hetkellä asuntooni paluun jälkeen olisi tarkoituksenani jatkaa pohjatyötä tulevia musiikkiterapiaopintojani varten antamalla paikallisille ihmisille laulutunteja ja sitä kautta hyödyntää omaa kiinnostusta ja osaamistani alaa ja jatko-opintoja kohtaan. Suoraan sanottuna auttaa äänen kautta ihmisiä tuntemaan musiikin aikaan saamat värähtelyt kehossaan erilaisten äänen avaustyylien ja lauluasentojen kautta. Tästä minulla on hyviä kokemuksia ja esimerkkejä viimeisimmän lauluopettajani Maria Svanin kautta. ...Tosin hänen tunneillaan en suostunut kokeilemaan Alexander- tekniikkaa tuntien aikana. Joka tapauksessa minulla on jo nyt joitakin ideoita olemassa ja lisää tulee varmasti matkan varrella.

Ja vielä tähän musiikkiunelma- ajatukseen sen verran, että olen halukas esittämään keikoillani niin perusiskelmää humppamusiikista valsseihin, foxtrottiin, tangoihin, salsaan ja niin edespäin, mutta myös nykysuomipoppia ja rokkia. Suoraan sanottuna olen pienestä pitäen elänyt ja oppinut rakastamaan perustanssilavalla soitettua musiikkia, kiitos lapsesta alkaen olevan lavatanssitoiminnan, jossa olen itsekin päässyt vaikuttamaan. Ja kuten tästä blogistakin on pystynyt bongaamaan lempinimen "Lopo", niin myös hänen orkesteritouhujaan on tullut päästyä seuraamaan lukuisilla keikoilla. Loistava basisti, upea ja sydämellinen ihminen, siis tämä "Lopo" ja sanottakoon suoraan, että tämä kyseinen ihminen kuuluu rakkaisiin sukulaisiini. Mutta tästä on hyvä jatkaa seuraavissa kirjoituksissa.




lauantai 7. helmikuuta 2015

Elämä jatkuu

Tässä taas. Vielä reilu viikko pappani seurassa ja sitten pääsen palaamaan asuntooni Jämsänkoskelle. Ei sillä, että minulla olisi ollut tylsää pappani seurassa. Ei todellakaan, tosin tässä oppii näkemään vähän aika sitten valmistuneena lähihoitajana sen, millä kriteereillä nykyajan vanhuksien selviämistä kotioloissa mietitään ja mikä on se todellisuus, kun he viettävätkin loppuaikansa palvelutaloissa ja vastaavissa.

Tässä on etenkin tämän viikon aikana oppinut näkemään ja huomaamaan, miten tärkeä on osata tehdä painesidos turvonneeseen jalkaan myös vanhasta revenneestä lakanakankaasta ja miten kireälle sellaisen uskaltaa laittaa. Samoin myös alusastian olemassa olon sängyn vieressä huonosti liikkuvalla vanhuksella, jolla on sattunut ensimmäinen vahinko pissata housuunsa matkalla vessaan. ...Tässä tulee samalla ymmärrettyä se, miten tärkeän ja oleellisen päätöksen olen tullut tehneeksi viettäessäni asuntoni remontointiajan oman pappani kanssa, joka on suoraan sanottuna ollut sanoinkuvailemattoman kiitollinen tästä.

Ja mitä tulee edelleen näihin unelmiin, niin ainakin täällä mummolassa on toteutunut kuntoilun toteutuminen kuntopyörällä ajon myötä. Sitä on tullut poljettua useampana päivänä, tosin lisäämällä viime aikoina tehoja käyttämällä käsi- ja jalkapainoja pyöräilyn aikana. Siis suoraan sanottuna tullut tehtyä käsipainoilla monenlaisia liikkeitä samalla kun jaloissa ovat olleet jalkapainovastukset pyöräilemisen aikana. Tästä voi vain jatkaa kuntoilua jumppapallon ja vastuksien ja Bootcamp- harjoitusten kautta. 

Ja kiitokset teille tähän astisista blogini lukijoille, että olette löytäneet nämä juuri aloittamani kirjoitukset. Olen suoraan sanottuna positiivisesti yllättynyt teidän tähän astisista blogini lukukerroista ja muistakaa kirjoitella kommenttejanne kirjoituksistanne aina, kun teistä siltä tuntuu, koska olen halukas kuulemaan ajatuksianne näistä kirjoituksistani.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Lisää pohdintaa

Neljäs teksti ja taas mennään. ...Ja miten mennään? Kohtuullisesti. Nyt alkaa jo tottumaan tähän evakkoaikaan mummolassa ja tietyt asiat alkaa hoitumaan myös rutiinilla. Papan turvonneeseen jalkaankin on tullut saatua laitettua paineside vanhasta lakanasta. Eli jotain hyötyä on viimeksi saamastani hoitoalan koulutuksesta.

Ja muutamalla sanalla minusta ja näkemyksestäni itsestäni tällä hetkellä. Pääasiassa olen avoin, positiivinen ja suvaitsevainen, mutta jos ihmiset ympärilläni pyrkivät saamaan minut pikkusormensa ympärille peittääkseen todellisen luonteensa, minä osaan heittäytyä vastahankaan välinpitämättömäksi, en samalla tavalla aktiiviseksi ihmiseksi. Mieluummin seuraan sivusta missä vaiheessa ympärilläni olevat ihmiset ymmärtävät pätevänsä asioissa ja tilanteissa, jotka eivät ole heitä itseään. Siis mieluummin viihdyn ihmisten kanssa, joilla on tietty päämärä ja ovat sinut itsensä kanssa tavoitellessaan unelmaansa ilman pätemistä asian kanssa, tai muulla tavoin toisten tunteiden kanssa leikkimistä.

Ja sitten seuraavaan unelmaan. Olen pitkään halunnut tehdä musiikista ammatin ja yhdistää sen hoitoalaan. Musiikkiterapeuttina tämä onnistuu. Rakastan nimittäin monen tyylisen musiikin kuuntelemista, pianolla/ kosketinsoittimella soittamista (viime aikoina yrittänyt panostaa myös vapaaseen säestykseen), laulamista (lähinnä suomen kielellä), laulun tekstien kirjoittamista ja niiden säveltämistä ja jossain määrin myös tanssimista peruslavatanssien muodossa. Voin siis sanoa tykkääväni kuunnella niin klassista, iskelmää, poppia, rockia kuin myös jonkun verran hevimusiikkia. Tästä jatkuu.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Ajatuksia luovuudesta

Kolmas teksti ja taas mennään. Ne jotka, minut tuntevat entuudestaan, tietävät että edellisten kirjoitusten rinnalla asiat vanhempien kanssa kärjistyvät toisinaan, mutta tämä tästä tarkemmasta selonteosta. Positiivisuus on aina ollut valttini, niin myös tälläkin kertaa. Ja kuten viime kirjoituksessani hivenen mainitsin, olen toisista huolehtijatyyppiä. 

Välillä vähän liikaa. Pitäisi miettiä enemmän omaa itseä ja lähteä toteuttamaan unelmat lähinnä itseä varten, ei toisia varten. Unelmia voi aina toteuttaa, mutta pitää muistaa, että muita lähimmäisiä ja vähän tuntemattomia kannattaa auttaa samaan aikaan kun toteuttaa omia unelmia ja toiveita, ei koskaan toisinpäin. 

Jaahas niihin omiin unelmiini tällä hetkellä. Ensimmäiseksi tulee hoitoalan työpaikan saanti, sellainen mukava paikka, jossa kehittää omaa osaamista ja työpaikan henkeiä. Työpaikka, joka on olemukseltaan avoin, joustava ja kannustava. Mitä vähemmän selän takana huutelemista ja toisten kautta pätemistä sen parempi. 

Työpaikka voisi olla myös avoin työntekijöiden taiteellisuudelle, kuten musiikki, tanssi ja piirtämiselle ja maalaamiselle. Mitä luovempi ja avoimempi hoitoilmapiiri työpaikalla on, sitä enemmän siellä viihtyvät niin asiakkaat kuin myös hoitajat, koska pääsevät kehittämään omaa taiteellista lahjakkuuttaan ja saavat myös muut innostumaan panoksestaan. Tästä jatketaan toisella kertaa.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Lisää ajatuksia

Tästä jatkuu. ...Ja alkuun vielä kuvitusta, eli kuva asuntoni vesivahinkoalueelta. Täytyy sanoa, että luojan kiitos, olin paikalla tämän alkaessa ja hivenen mietin aiemmin, mitä tekisin tai miten menettelisin, jos vesivahinko sattuu omalle kohdalle. No nyt on sitten omat kokemukset asiasta. Onneksi olin paikalla, enkä Länkipohjan maisemissa tai jossain muualla tämän alkaessa.
Ja kuten jo mainitsin, niin olen tällä hetkellä mummulassa evakossa seuranani siirtokarjalainen pappani, mummo nukkui pois menneen syksyn aikana. Voitte siis kuvitella, että täällä on välillä pienoista tahtojen taistoa, kun iäkäs pappani kuvittelee polvileikkausten jälkeen kykenevänsä ulkohommiin ja moneen muuhun askareeseen. Onneksi lääkärin sana vaikuttaa autolla ajelemiseen, eli autolla ajelu jää minulle.

...Ja mitä näistäkin asioista pystyy tässä vaiheessa ajattelemaan, ainakin sen, että oppia ikä kaikki. ...Kyllä juu, pää kylmänä pystyy venymään aika hyvin, mutta pitää muistaa myös miettiä omaa elämää remontin jälkeen. Miettiä ja tehdä omaa elämää koskevia ratkaisuja, unelmoida ja toteuttaa ne asiat, minkä toteutus tällä hetkellä onnistuu. Pakko myöntää, että välillä ontuu tämä ajatus, mutta pääasiassa toteutuu hyvinkin kiitettävästi.