Takapakkia, mutta miksi?

Aiemmin on ollut puhetta unelmien toteuttamisesta ja toteutumisesta, mutta miksi kaikki eivät ole sujuneet kuin pitäisi. Jo viime kirjoituksessani tulin maininneeksi, että ihmisillä lähipiirini kanssa on ollut liian vahva mielipide ja ajatus itsestä, että siinä missä heidän pitäisi keskittyä omaan elämäänsä he keskittävät sen energian mm. allekirjoittaneesta juoruiluun.

Valitettava tosiasia meidän suomalaisten kesken tämä huomion kiinnittäminen toisten asioihin ja elämään, kuin omiin asioihin ja elämään. Sitä kuvitellaan saavuttavansa tietyt asiat ja olevansa muita parempia, kun saa näistä huudella omiaan toisten selän takana. Valitettavasti tämä lisää enemmän ongelmia ja epäsopua myös niille ihmisille, joiden kustannuksella nämä puheet toteutetaan. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että tämä on yksi syy sijaislasten määrään. Vanhemmat elävät 5- vuotiaan tasolla, vaikka todellinen ikä olisi 30-40 vuotta.

Valitettavasti tämä tilanne on tullut lapsuudesta asti esille siinä, että olen saanut käydä kouluni paikallisella ala-asteella useana vuonna samaan aikaan myös pikkuserkkuni kanssa, joka kuvitteli toisten pitävän hänestä omana itsenään. Toisin on käynyt ja yhteiset tuttavamme ja hänen kaverit toteuttivat koulukiusaamisen minua kohtaan hänen ajatustensa ja kommenttiensa innoittamina. Siis sukulaisestani tehtiin syntipukki omalle koulukiusaamiselleni, koska pikkuserkullani oli jutut kuin stand-up koomikolla. Mutta ainoa mitä voin edelleen hänestä sanoa, että nämä hänen käyttämänsä jutut ovat hänelle todellinen tavaramerkki ja hän on minulle edelleen yhtä rakas sukulainen kuin kaikki muutkin rakkaimmat sellaiset. Myönnetään, että sukulaisteni joukosta löytyy myös joitakin ns. "mustalampaita", mutta kukin tablaa tavallaan.

Tällä hetkellä tulevaisuuteni tuntuu valoisammalta, koska olen avoimin mielin käsitellyt menneet ongelmani ja jättänyt ne niiden ihmisten harteille, jotka niistä vielä vänkäävät. Minä jatkan eteenpäin oppaanani ja apunani liian aikaisin keskuudestamme poistunut serkku. 

Kiitos, olette ihania

Kiitos luottamuksestanne, jotka tätäki blogia olette lukeneet, vaikka viime kirjoituksestani on aikaa. Se ei tarkoita sitä, että en arvostaisi teitä, vaan omassa elämässäni sattuu ja tapahtuu asioita kaiken aikaa.

Ensinnäkin kun aiemmin mainitsin asioiden kärjistymisestä vanhempieni kanssa ja muusta, niin nyt olen saanut lisää ymmärrystä tilanteeseen, joka ei niinkään johdu siitä, että meillä keskinäiset kemiat eivät pelaisi, vaan siitä, että meidän ympärillä olevilla ihmisillä on aina ollut mielipide minusta ja lähimmäisistäni. Niin vahvoja mielipiteitä ja ajatuksia, joiden julkituonti on saanut heidät keskittymään enemmän meihin ja meidän asioihin kuin omaan elämäänsä. Tässä on kyse pikkupaikkakuntien ja kylien kirouksesta, jossa toiset ympärillä olevat ihmiset kuvittelevat tietävänsä meidän omat asiamme meitä itseämme paremmin.

Voitte kuvitella, miten huvittavalta tilanne toisinaan omissa ajatuksissa vaikuttaa, mutta myös miten itse pystyy näkemään asiat omien lähimmäisten ja sukulaisten silmissä. Tiivistetysti näin omalla kohdalla "Päätit sitten ajatuksinesi ja selityksinesi hankkia itsellesi huonon elämän ja potkut töistäsi." ja lähimmäisteni kohdalla "Vai, että takapuolta nuolemalla ja ystävää leikkimällä päätit sitten testata omaa onneas." Mitä tästä voimme oppia, kuten jo aiemmin mainitsin, lähimmäistä kannattaa auttaa, mutta ei koskaan oma lehmä katuojassa. Muita ajatuksiani ja päivityksiäni pääsette tästä lähtien tutkailemaan vasempaan laitaan ilmestyneestä Twitter- palkistani.